Laulajatyttö (Bartling/Leino)

Ja minä se olen se laulajatyttö ja mulla on laulun ääni.
Kekrinä kullan ma kihlasin ja kevähäll’ on hääni, joo, ja, kevähäll’ on hääni.

Ja minä se olen se laulajatyttö ja kaiutan kangasmaita.
On aikani nuorena iloita ja vanhana olla saita, joo, ja vanhana olla saita.

Ne käskevät mun muka säästelemään, ne neuvovat nöyrää mieltä,
mut tuhlata tahdon ma tunteitani ja soitella sotien kieltä.

Minä tahdon nauttia nuoruuttain ja ahmia kynsin hampain,

minä annan kerjätä köyhempäin ja säästellä rikkahampain.

Minä tahdon maljani tyhjentää, kun ensileivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa, maassa ja lehdot leikkihin joutaa.

Näin nuorena jos minä köyhdynkin ja mökki on särpimettä,
on alikani nuorena iloita ja vanhana juoda vettä.